Corsica Ferries Sardinia Ferries

Korsikalaisen Pascal Lotan perustama Corsica Line aloitti liikenteen vuonna 1968 Bastiasta Genovaan. Ensimmäinen alus oli satametrinen Corsica Express, vuonna 1937 valmistunut entinen DFDS:n Kronprins Olav. 1970-luvun alussa hankittiin kaksi uutta lauttaa, jotka nimettiin Corsica Ferryksi (Rederi Ab Gotlandilta ostettu Polhem) ja Corsica Stariksi (Jakob Linesilta ostettu Nordek). Samalla otettiin käyttöön tunnusomainen keltainen väritys ja Corsica Ferries -nimi.

Vuonna 1981 Corsica Ferriesin omistajayhtiö Lota Maritime osti talousvaikeuksiin ajautuneen italialaisen Trans Tirreno Express -varustamon, joka liikennöi Italian ja Sardinian välillä. Kyseinen liikenne siirrettiin Sardinia Ferries -nimen alle.

Vuonna 1983 Italian ja Korsikan välisen liikenteen suosion kasvun myötä italialainen Nav. Ar. Ma. Lines (vuodesta 1992 alkaen Moby Lines) haastoi Corsica Ferriesin suoralla reitillä Livornosta Bastiaan, mistä alkaen varustamot ovat olleet toistensa suoria kilpailijoita.

Corsica Ferries jatkoi laivastonsa kasvattamista, ja hankki 1980-luvulla aluksia muiden muassa Rederi Ab Gotlandilta, Lion Ferryltä ja Marine Atlanticilta. Vuonna 1992 perustettiin Elba Ferries -tytäryhtiö, jonka nimissä aloitettiin Manner-Italian ja Elban saaren välinen liikenne.

Corsica Ferries tilasi ensimmäiset omat uudisrakennuksensa vuonna 1992, kun Italiasta tilattiin kolmen pienen pika-aluksen (ransk. NGV) sarja. Sata metriä pitkät ja 37 solmun nopeuteen kykenevät Corsica Express, Corsica Express II ja Corsica Express III valmistuivat vuosina 1995 ja 1996. Laivatilaus heijasti teknologista kehitystä, mutta myös varautumista vuonna 1999 voimaan tulleeseen EU:n jäsenvaltioiden sisäisen meriliikenteen vapauttamiseen, minkä nähtiin vahvistavan Corsica Ferriesin asemaa valtiolliseen SNCM-varustamoon nähden.

Uusien pika-alusten hyötyjä vastaan puhui niiden hauras säänkestävyys, epätasainen matkustusmukavuus, pieni kapasiteetti, heikko muunneltavuus ja korkea polttoaineenkulutus. Vuonna 1998 Corsica Ferries päätti tilata Fincantierin Orlando-telakalta Livornosta kaksi uudenlaisen konseptin mukaista alusta, jotka yhdistäisivät perinteisen autolautan hyödyt pikalauttojen nopeuteen. Samantyyppisiä aluksia oli juuri valmistunut uudelle Superfast Ferriesille, joka rakensi niiden varaan menestyksensä Kreikan ja Italian välisessä liikenteessä.

Vuonna 1999 varustamo yhdisti brändinsä ja otti käyttöön nykyisen Corsica Ferries Sardina Ferries -nimensä.

Uudet nopeat autolautat valmistuivat vuonna 2001 ja saivat nimet Mega Express ja Mega Express Two. Uudisrakennusten menestyksen myötä Corsica Ferries päätti hankkia uusia vastaavanlaisia aluksia nopealla aikataululla. Vuosina 2003 ja 2006 ostettiin alun perin Egeanmerelle rakennetut Mega Express Three ja Mega Express Four sekä japanilainen Mega Express Five.

Corsica Ferries haki uutta kasvua ryhtymällä tarjoamaan yksinkertaisten yhteyksien lisäksi pidempiä yön yli kestäviä reittejä ja loisteliaampia lyhyitä risteilyjä. Uuden strategian toteuttamiseksi ostettiin vuonna 2007 Color Linelta Color Festival -risteilylautta, joka nimettiin Mega Smeraldaksi. Uudesta aluksesta tehtiin varustamon lippulaiva.

Finanssikriisin ja eurokriisin aikaan varustamo keskittyi myymään vanhoja aluksia ja sulkemaan reittejä, kunnes vuonna 2015 ostettiin jälleen uusi alus. Lippulaiva Mega Smeraldan pariksi ostettiin Tallinkilta sisaralus Silja Festival, joka nimettiin Mega Andreaksi.

Myöhemmin vuonna 2015 ostettiin Tallinkilta myös Superstar, josta tuli varustamon kuudes Mega Express -tyyppinen alus. Corsica Ferriesin perustaja ja johtaja Pascal Lota kuoli vuonna 2016, joten Superstar nimettiin hänen mukaansa Pascal Lotaksi, kun alus siirtyi Välimerelle vuonna 2017.

Vuonna 2019 Corsica Ferries perusti kokonaan uusia linjoja Ranskan ja Baleaarien sekä Ranskan ja Sisilian välille. Koronapandemian aikaan Corsica Ferries liikennöi vain rajoitetusti, mutta kriisin jälkeen varustamo on jatkanut laivastonsa uudistamista. Vuonna 2022 ostettiin Viking Linelta Mega Regina, josta tuli varustamon historian suurin alus. Seuraavana vuonna varustamo hankki neljännen risteilylauttansa, kun Viking Linelta ostettiin myös Mega Victoria. Samalla varustamo luopui pienistä 70-luvulla valmistuneista autolautoistaan.

Varustamo jakautuu useisiin erillisiin holding-yhtiöihin ja tytäryhtiöihin. Kokonaisuuden omistaja oli vuoteen 2017 Pascal Lotan sveitsiläinen investointiyhtiö. Pascal Lotan kuoleman jälkeen perilliset myivät osakkeensa varustamon johtoryhmän jäsenille.