Nissos Chios

Kapella oli Viking Linen ensimmäinen moderni uudisrakennus, ja se aloitti Viking Linen 1960-luvun lopulla alkaneen laajentumisohjelman. Se liikennöi vielä ensimmäisenä kesänään Paraisista Maarianhaminan kautta Kapellskäriin, mutta heti seuraavana syksynä Viking Line vaihtoi Suomen-pään lähtösatamansa Naantaliksi, josta Viking Linen alukset kulkivat aina vuoteen 1993 asti. Tällöin merimatka piteni, mutta satama sijaitsi parempien tieyhteyksien päässä.

Vuonna 1979 Kapella myytiin kreikkalaiselle Chios Shippingille. Nissos Chios -nimen saanut alus kulki Pireuksesta Hiokselle ja Lesbokselle, kunnes syyskuussa 1994 aluksen koneet rikkoutuivat ja alus hylättiin. 2.6.2006, 12 vuotta myöhemmin, alus saapui Aliagaan romutettavaksi.

Kapella rakennettiin kroatialaisella Titovo Brodogradiliste -telakalla jugoslavialaisen varustamon jo tilaaman mutta peruneen aluksen perustuksille. Laivanalku muokattiin Ålandsfärjanin toiveiden mukaiseksi. Telakka ei ollut koskaan ennen rakentanut yhtä suurta matkustaja-autolauttaa, ja siksi työ oli telakalle haasteellinen. Lopulta SF Line kutsui telakan johdon Maarianhaminaan, josta lähdettiin yhdessä tutustumaan erääseen Silja Linen laivaan. Tällöin telakka ymmärsi, miten haastavissa olosuhteissa Itämeren autolautat kulkevat.

Kapella laskettiin vesille 11.9.1966, ja sen kastoi Viking Linen perustajan ja silloisen toimitusjohtajan vaimo Ellen Eklund. Vesillelasku epäonnistui, sillä alus juuttui rakennusalustalle. Tämän ajatellaan tuovan alukselle huonoa onnea. Aluksen elinkaareen mahtuikin monta onnettomuutta. Jo rakentamisen loppuvaiheessa aluksen autokannen “hattuhylly” romahti, ja vahinkoa korjattiin aluksen koko ensimmäisen kesän ajan.

Alus lähti huomattavan myöhässä Kraljevicasta 11.4. ja saapui Malmön Kockums-telakalle 21.4., jossa se varusteltiin liikennettä varten. Viikkoa myöhemmin alus lähti ensimmäiselle matkalleen Maarianhaminasta.

Ålandsfärjania, Sliteä ja Sallya yhdistävä Viking Linen -markkinointiyhtiö perustettiin samaan aikaan Kapellan kanssa, ja sen ensimmäinen tehtävä oli Kapellan markkinointi. Alus oli suunnannäyttäjä monissa käytännöissä, jotka edelleen ovat määräävä osa Viking Linen identiteettiä.

Alus luovutettiin vuonna 1967 Ålandsfärjan-osakasvarustamolle, joka vuonna 1969 vaihtoi nimensä SF Lineksi. Alus aloitti SF Linen pitkäaikaisen perinteen, jossa alukset nimettiin ella-päätteisesti. Viimeinen tämän käytännön mukaisesti nimetty alus oli Gabriella vuonna 1997.

Kapellaa alettiin suunnitella vuonna 1964. Samana vuonna SF Linen perustajan Gunnar Eklundin poika Nils-Erik opetteli liikennemerkkejä autokoulua varten. Hän keksi etuajo-oikeusmerkistä ja V-kirjaimesta koostuvan Viking Linen korsteenitunnuksen, joka on käytössä tänäkin päivänä. Kapella oli ensimmäinen laiva, johon tämä tunnus laitettiin. Logo kuvastaa Paraisten ja Kapellskärin välistä reittiä pääreittinä Suomen ja Ruotsin välillä. Logosta ei maksettu palkkioita, tosin Nils-Erik Eklund nousi myöhemmin Viking Linen toimitusjohtajaksi.

Samalla Viking Linen eri osakasvarustamojen laivojen väritykset yhdenmukaistettiin. Väriksi valikoitui Apollossa (1964) käytetty punaisen sävy, ja kylkeen maalattiin ensimmäistä kertaa kansainväliseltä kuulostava teksti: “Viking Line”. Titovo-telakka oli tässä vaiheessa jo tilannut valkoisen värin, johon Kapella oli alun perin pitänyt maalata. Maalitehdas International kuitenkin lahjoitti telakalle punaisen värin sillä ehdolla, että se jatkossa toimittaisi kaikki varustamon tarvitsevat maalit etukäteen sovitulla alennuksella.

Osakasvarustamot vielä erotti muutamasta yksityiskohdasta: keulassa käytettiin omaa varustamomerkkiä, joka oli SF Linen tapauksessa Suomen ajoneuvojen kansallistunnuksen tapainen SF-teksti valkoisen soikion sisällä.